loka 072019
Työbileet: Yksi meistä, Benedicta Omokaro

Yrittäjäksi? Ei ikinä!

Työttömyydestä pitää puhua, vaikka siitä onkin vaahdottu väsyksiin asti. Itse koin ensimmäisen lama-ajan ollessani teini. Isäni konkurssista seurasi köyhyys. Päätin tehdä kaikkeni, etten joutuisi aikuisena samaan jamaan. Toinen lama pamahti kuitenkin päälle pian valmistumiseni jälkeen. Olin perheeni kautta kiinni Jyväskylässä. Mitä tehdä? Seurasi pitkä akateeminen työttömyys. Työttömyyteni aikana minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin keksiä itselleni kaikenlaista puuhaa. Toteutin itseäni monin tavoin. Siinä samalla syntyi verkostoja. 

2012 sain kutsun työvoimapoliittiseen koulutukseen, jonka nimi oli Luovuus rahaksi. Vedin käsijarrun päälle. Minustako yrittäjä? Ei ikinä! Muutenhan minulle voisi käydä samoin kuin isälleni. Yrittäjyyskurssin vetäjä sai kuin saikin houkuteltua minut INNOtyöverkko osuuskuntaan. Tällä hetkellä työskentelen valmentajana Innoverkon Työbileet -hankkeessa. Tavoitteenamme on mallintaa ja testata ohjausmenetelmiä, joilla edistetään yrittäjämäistä tapaa työllistää itsensä. Kohderyhmänämme ovat koulutetut, työttömät maahanmuuttajat ja yhteistyökumppaneina ovat pienet innovatiiviset ja kasvuhakuiset yritykset. Asiakkaamme saavat meiltä valmennusta ja vertaistukea yrittäjämäiseen työntekoon asiantuntijana. Lisäksi autamme heitä verkostoitumaan mielenkiintoisten yritysten kanssa. 

Yksi meistä, Benedicta Omokaro

Kun tapasin asiakkaamme Benedictan, en ajatellut häntä ensisijaisesti maahanmuuttajana. Minulle hän oli yksi meistä. Huomasin, että meissä on paljon samaa. Kumpikin oli muuttanut vieraalle paikkakunnalle ja opiskellut hienon ammatin. Molemmat olemme myös kokeneet akateemisen työttömyyden – ja tunteneet turhautumista.

Tutkijaksi kouluttautunut Benedicta tekee elämässään ”kaikenlaista”. Tutkijana hänen erikoisalaansa on sähköjäte ja jätehuolto, sekä sen kierrätys; myös jätehuolto yleisesti. Tämän lisäksi Benedicta on yrittäjä. Hänellä on oma vaatemallisto. Hän valmistaa vaatteet itse Suomessa ja myy niitä verkkosivuillaan. 

Benedicta tuli Jyväskylään noin kymmenen vuotta sitten maisteritutkinnon opiskelijana. Hän opiskeli kehitystä ja kansainvälistä yhteistyötä. Maisteritutkinnon jälkeen hän pääsi palkalliseen tohtoritutkinnon ohjelmaan, mikä kesti neljä vuotta. Se päättyi viime vuonna. Jyväskylä on Benedictan mielestä kaunis ja rauhallinen paikka. Hän pitää tätä tiivistä ja perhekeskeistä kaupunkia täydellisenä paikkana myös työntekoon, jos töitä vain olisi.

Hyödyntämätön potentiaali

Jyväskylässä ei siis sinällään ole mitään vikaa. Silti Benedicta harkitsee muuttoa isompiin kasvukeskuksiin – työn perässä. Miksi? Benedictan mielestä Jyväskylä ei osaa hyödynnä sitä resurssia, mikä meillä on tänne saapuvissa opiskelijoissa. ”Sitä on tarjolla yllin kyllin, mutta en koe, että sitä hyödynnettäisiin kovinkaan paljon.” hän sanoo. 

Benedictalle Suomi on uusi maa, mikä osaltaan vaikeuttaa työllistymistä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että olit sitten kotoisin Suomesta tai ulkomailta, yliopistotutkinto ei ole mikään tae työpaikasta. Joskus se vaatii oman työn luomista alusta asti. Me Työbileissä teemme parhaamme luodaksemme viitekehyksiä, jossa voisimme tuoda osaamisemme saman pöydän ääreen.

Kirjoittaja ja kuvaaja: 

Pauliina Kinnunen, pauliina.kinnunen@innoverkko.com


Write a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *