loka 112018
Pieni pala taivasta / Teija Ässämäki

Tässä taannoin opettaessani verhoilua meidän pienryhmällemme yksi naisista levitti kätensä ja huokaisi: Tämä on kuin taivas! Silmissä oli säihkettä… Ilme oli onnellinen ja huokui tyytyväisyyttä.

Ymmärrän hyvin tuon lauseen.

Jos on yhtään kiinnostunut käsillä tekemisestä ja eri materiaaleista ja väreistä – saa helposti tuon kokemuksen…pelkästään järjestämällä erilaisia ja eri värisiä kankaita eri pinoihin. Tätähän olemme myös tehneet saatuamme lahjoituksina kankaita. Ja samanlainen kokemus on tullut kaikille. Sormia alkaa syyhyttämään, ajatus alkaa laukkaamaan, ideoita alkaa pulppuamaan.

Ihanaa! Kaikesta voisi tehdä sitä ja tätä ja tuota…ja vielä ehkä tuota…ja…ja…ja. Värit alkavat elämään.

Värit saavat aikaan myös paljon muuta. Ihminen suorastaan hengittää värejä. Voimaantuu. Energisoituu. Näet värejä, sormet tuntevat värejä. Jo värien perusteella miellämme erilaiset materiaalit eri tuntuisiksi. Opimme materiaaleja, opimme värejä. Opimme nimiä, opimme sanoja. Sanoja värien takaa. Sanoja materiaalien takaa. Siellä se taivas on.

Saman katon alla, samoista asioista pitävät ihmiset. Sormet tuplaantuvat. Ajatukset triplaantuvat. Syntyy Ahaa-elämyksiä. Hmmm…sinä ajatteletkin noin…hmmm…sinä teetkin nuin. Syntyy tuotteita.

Syntyy erilaisia tuotteita. Toinen nappaa kiinni toisen tuotteesta jonkin ajatuksen ja syntyykin taas jotain aivan muuta. Se on se hedelmä. Se on hedelmällistä.

Kufussa syntynyt rahi, jossa hyödynnetty vanhoja autonrenkaita!

On ollut ilo seurata pienryhmämme toimintaa. Olemme kuulleet tarinoita olosuhteista, jossa ei ollut materiaalia saatavilla. Tarinoita, joissa kauppaan on jonotettu kolme tuntia tietämättä, mitä sieltä voi ostaa. Kun on käynyt tuuri ja on ollut vaatetta tarjolla, on kannattanut ostaa naisten vaate kokoa XXXL, jotta on voinut siitä pienentää itselle mekon ja saanut vielä tyttärellekin. Vanhoista lasten sukkahousuista on tehty resorit lapsen paitaan…Miksi en ollut tuota itse keksinyt?

Kekseliäisyys on ryhmämme valtti. Joku on tehnyt enemmän, toinen vähemmän, mutta toinen ruokkii toista. Olen korvat kuumottaen kuunnellut todella kekseliäistä ratkaisuista. Mitä tästä opimme? Sen, että kun ei ole juurikaan mitään, mistä tehdä, se pistää luovuuden kukkimaan. Näinhän ne autotkin rakennetaan Kuubassa.

Olen oppinut näiltä naisilta paljon. On ollut ilo työskennellä heidän kanssaan. Olen aivan täpinöissäni. Tiedän, että kun ryhmäkoko kasvaa, voi syntyä ihan mitä vaan.

Nii-in…olen taivaassa.

Aatoksia Kufusta by Teija Ässämäki


Write a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *